Heikki Liimolan johtamasta Bachin Johannes-passiosta kasvoi yksi vaikuttavimmista kuoro-orkesteriteosten esityksistä Tampereella aikoihin.
Harjun kamarikuoro oli perusteellisesti harjoitettu ja täydesti latautunut, solistikaarti ensiluokkainen ja Suomalainen barokkiorkesteri luotettava ja herkkävaistoinen.
Paljon hienommin ei teosta olisi voinut aloittaa, sillä Liimola rakensi alun orkesterijohdannosta juuri niin levottoman ja jännitteisen kuin toivoa sopikin. Kun kuoron Herr, unser Herrscher jyrähti ilmoille, jo musiikin puhdas fyysinen olemus sai ihon kananlihalle.
Illan toisessa päässä odotti sitten koko teoksen huipentava toinen suuri kuorojakso, Ruht wohl, jonka ikuisena keinuvan tuonpuoleisuuden kuoro ja orkesteri tavoittivat koskettavasti.
Lue Harri Hautalan koko arvio: