Johannes-passio 25.3.2018

Johann Sebastian Bachin rakastettu ja dramaattinen Johannes-passio on ilmaisuvoimaltaan monipuolinen ja teknisesti valovoimainen teos, joka johdattaa kuulijat pääsiäisen tunnelmaan. Johannes-passio on lyhyempi ja impulsiivisempi sisarteokseensa Matteus-passioon verrattuna – teosta voidaan pitää Bachin ensimmäisenä suurimuotoisena sävellysteoksena, joka esitetiin ensimmäisen kerran Leipzigin Pyhän Nikolain kirkossa pitkänäperjantaina 1724.
Ajaton mestariteos kertoo pääsiäisen tapahtumat Jeesuksen vangitsemisesta hautaamiseen asti taidokkaiden aarioiden, hartaiden koraalien ja mahtipontisten kuorokohtausten kautta. Teoksen sävelmaailma on tumma ja intensiivinen sekä affektien vaihtelevat teemat tuovat Jeesuksen kärsimystarinan väkevästi esille. Johannes-passio on suurta draamaa, joka ei jätä yleisöään tai esittäjiään kylmäksi.
Bachin tiedetään muokanneen ja uudistaneen teosta useaan otteeseen elämänsä aikana. Muun muassa mahtipontiset alku- ja loppukuorot säveltäjä liitti teokseen vasta ensiesityksen jälkeen. Bach jakoi teoksensa kahtia – teoksen keskellä on paikka saarnalle ja on mahdollista, että myös sävellysajan seurakunta on laulanut koraaliosuuksien mukana. Koraalit näyttäytyvät aarioiden tavoin yksittäisinä kohtauksina, joiden tarkoitus on keskeyttää juoni sekä antaa kuulijalle aikaa pohtia passiotapahtumien merkitystä.

Salvatin lohduttava valo

Ruttoa karttava kansa vaeltaa Tampereen tuomiokirkossa. Sotaväen mukanaan tuoma vitsaus on tappanut jo satoja. Alttarilta kuuluu raastava valitusvirsi. Holvit kaikuvat hivelevän kauniita sointuja.
Jaakko Mäntyjärven säveltämä ja tositapahtumiin pohjaava virsidraama Salvat kertoo epidemian aiheuttamasta pelosta, uskon parantavasta voimasta ja yhdessä selviämisestä. Salpa-sanan monikko kertoo hyvin maailmasta, jossa ollaan. Kuvaava on latinankin salvat, hän pelastaa.
Tarina on tumma, mutta äänimaisema ei ole synkkä. ”Aika tyypillinen yhtälö sinänsä. Musiikilla ja runoudella on aina hoidettu ja käyty läpi tragedioita, myös iloisia tapahtumia. Laululla, laulamisella, virsillä. Kun on ahdistus, eivät siinä oikeastaan puheet auta. Tasot ovat jossain muualla”, sanoo kuorokapellimestari Heikki Liimola.
Salvat 1701 koostuu virsistä, dialogista, valaistuksesta ja liikkeestä. ”Toivon, että esitys synnyttää elämyksen ja joissain tapauksissa jopa antaa vastauksia”, sanoo Katri Häti.
”Kärsimyksen ja katastrofin elementit ovat eläneet yhteiskunnassa aina. Suurelle osalle kirkko toimii pelastavana paikkana tuskan hetkellä. Selittämättömän hädän hetkellä löydämme yhteisöllisyydestä ja uskosta voimaa”, hän muistuttaa.
Mäntyjärvi on ujuttanut yhteen kansanmusiikkia, voimallisen veisuun ja modernin kuorolaulun. ”On tosi hienoa, että suomalaista virttä käytetään osana draamallista kokonaisuutta. Virsi toimii pitkässäkin teoksessa”, Liimola sanoo.
Harjun Kamarikuoro on esittänyt useita orkesterisäestyksellisiä kuoroteoksia ja oopperaakin, kuten Richard Wagnerin Parsifalia ja Christoph Willibald Gluckin Orfeus ja Euridicea.
”On loistavaa, että pääsemme irti nuoteista ja
on koreografiaa”, tiivistää basso Tero Juuti.

Teksti on Elisa af Hällströmin jutusta, joka on julkaistu
Tampereen Kirkkosanomissa 28.9.2011

Hehkuva Maria Vesper

Italialainen varhaisbarokin mestari Claudio Monteverdi (1567–1643) eli aikana, joka oli tärkeä vedenjakaja musiikissa: Renessanssi oli päätymässä ja barokin estetiikka valtasi musiikin.
Monteverdin kirkkomusiikin kirkkain timantti Vespro della Beata Vergine, Maria-vesper on vuodelta 1610. Yhtenä syynä teoksen syntyyn oli säveltäjän oma elämäntilanne. Vuonna 1608 Monteverdi koki henkilökohtaisen kriisin. Vaimon kuolema oli jättänyt säveltäjän yksin huolehtimaan kolmesta lapsesta ja saattanut Monteverdin taloudellisiin vaikeuksiin.
Monteverdin työ jousisoittajana ja myöhemmin maestro di cappellana Mantovassa, Gonzaga-suvun hovissa, ei ollut koskaan tuottanut hyvin. Siksi hän alkoi suunnitella irtisanoutumista. Tässä tilanteessa Monteverdi sävelsi kokoelman, joka sisälsi messun, sekä musiikkia Neitsyt Marialle omistettuun vesperiin. Maria-vesper oli syntynyt.
Monteverdi otti teoksen mukaansa Roomaan 1610, sillä hän halusi esitellä teoksen henkilökohtaisesti sen omistuksen kohteelle paavi Paavali V:lle. Tausta-ajatuksena Monteverdillä oli saada pojalleen Francescolle vapaaoppilaspaikka Rooman seminaarissa.
Säveltäjän yritykset todistaa itsensä kelvolliseksi kirkon palvelijaksi onnistuivat, sillä elokuussa 1613 Claudio Monteverdi nimitettiin Venetsian Pyhän Markuksen kirkon maestro di cappellaksi.
Monteverdin Maria-vesper noudattaa perinteistä vesperin eli iltajumalanpalveluksen rakennetta. Siihen kuuluvat psalmit, hymni ja Magnificat-kantikum. Psalmeihin liittyvät kahteen osaan jaetun kuoron osuudet sekä sonaatti ja Maria-hymni Ave maris stella. Esityskokoonpano vaihtelee numeroidun basson (basso continuo) säestämistä sooloista kahdeksanäänisiin kuoroihin.
Maria-vesperin ulottuvaisuudet ovat lähes kolossaaliset. Musiikki hehkuu menneen renessanssin kirkkaita värejä ja absoluuttista kauneutta. Toisaalta se ihastuttaa kuulijansa alkaneen barokin monipolvisuudella, koristeellisuudella ja laulettavien tekstien dramaattisella maalailulla.
Risto Nordell