Tähän konserttiin Baltian maiden musiikin edustajiksi on valittu viisi säveltäjää, joita yhdistävät musiikin värit, mystiikka ja säveltäjien syvin olemus. Sävellyksissä kuuluvat baltialaisen musiikin keskeiset piirteet, kansanmusiikin vaikutus, valoisuus ja usko tulevaisuuteen. Teokset puhuvat vahvasti, ja jokainen voi kokea ne omalla tavallaan. Musiikista löytyi myös kantava ajatus jatkumosta konsertin nimeksi: Annum per annum, vuodesta vuoteen.
Konsertin kehyksenä ovat Arvo Pärtin Salve Regina ja Peteris Vasksin Laudate Dominum, kaksi samanhenkistä mutta omaperäistä teosta kuorolle ja uruille. Alkuosassa Vytautas Miškinisin lyhyet antifonit toimivat johdantoina Cyrillus Kreekin psalmeihin. Kuoron osuuksia jaksottavat Peeter Südan urkuteokset. Konsertin puolivälissä palataan Pärtin kuoroteoksiin, jotka vuorottelevat Annum per annum -urkusarjan lyhyiden osien kanssa. Kreekin kiitospsalmi johdattaa konsertin päätökseen.
*****
Arvo Pärt (s. 1935) on Viron musiikin suuri nimi ja maailman esitetyimpiä säveltäjiä. Pärt on syvällinen, aina uusia ilmaisutapoja tutkiva ajattelija, jonka monipuolisuus näkyy valtavassa tuotannossa. Säveltäjä työskenteli neuvosto-Virossa mutta joutui emigroitumaan 1980 Wienin kautta Berliiniin. Hän palasi kotimaahansa pysyvästi 2010.
Tuorein uutinen Pärtistä kertoo säveltäjän nimikkokeskuksen avaamisesta Tallinnan lähelle Laulasmaalle. Pärt-keskuksessa voi tutustua säveltäjän arkistoon ja työhön, kuunnella konsertteja ja jopa nähdä vilahduksen edelleen työskentelevästä Arvo Pärtistä. www.arvopart.ee
Salve Regina kuorolle ja uruille (2001) on rauhallinen ja pitkälinjainen rukous Neitsyt Marialle. Bogoróditse Djévon (1990) teksti soi perinteisessä ortodoksisessa musiikissa yleensä hitaana ja vakavana, mutta Pärt yllättää kepeästi liikkuvalla Marian ylistyksellä.
Urkuteoksen Annum per annum (Vuodesta vuoteen, 1980) Pärt sävelsi juhlistamaan saksalaisen Speyerin tuomiokirkon 900-vuotista messuhistoriaa. Sen lyhyet osat on merkitty pelkillä alkukirjaimilla, jotka viittaavat katolisen messun osiin (Kyrie, Gloria, Credo, Sanctus ja Agnus Dei). Sävellyksessä huomiota kiinnittävät valtavat voimakkuusvaihtelut.
Annum per annum -teoksen osien välissä kuullaan ensin yksinkertainen Slaavilainen psalmi 131, jossa itse psalmitekstin esittävät altot ja miesäänet, ja sopraanot tulevat kirkastamaan vasta psalmin päättävää kunnia-osaa. Magnificat (1989) ja Nunc dimittis (2001) ovat herkkiä ja mietiskeleviä seitsenminuuttisia teoksia, molemmat paljon esitettyjä.
Liettualainen Vytautas Miškinis (s. 1954) on säveltäjä, kuoronjohtaja ja pedagogi. Kuoroinstrumentin tuntijana hänen sävellystuotannossaan on runsaasti vokaalimusiikkia, jota kuorot ovat tehneet tunnetuksi maailmalla.
Miškinisin sarja Seitsemän ”O”-antifonia – jokainen antifoneista alkaa O-huudahduksella – on lyhyiden, johdantomaisten kappaleiden kokonaisuus, joka syntyi vuosina 1995 ja 2003. Säveltäjä käyttää niissä kuoron ja solistikvartetin vuorottelua ja yhteissointia, poikkeuksena O Oriens, jossa kuoroa täydentävät ainoastaan sopraano- ja tenorisolisti. Kahdeksan ääntä antaa mahdollisuuden laajoihin, välillä kirpeisiinkin sointeihin, mutta antifonien ilmaisu on silti yksinkertaisen puhuttelevaa ja lyyristä ja sävy valoisa. Lyhyissä teoksissa on paljon sisältöä, ja musiikki ja teksti liittyvät läheisesti yhteen.
Säveltäjänä ja opettajana työskennellyt Cyrillus Kreek (1889-1962) alkoi kerätä ja tutkia virolaista kansanmusiikkia vuosisadan alussa ja teki runsaasti kansansävelmäsovituksia. Kreek toi sävellystyössään kansanmusiikin vaikutteet virolaiseen taidemusiikkiin. Sävellystuotanto sisältää paitsi kuoro- myös orkesterimusiikkia. Kreekin pääteos on Requiem tenorisolistille, kuorolle, uruille ja sinfoniaorkesterille (1925-27), ensimmäinen virolainen requiem-sävellys.
Daavidin psalmit (Taaveti laulud) antavat monipuolisen kuvan säveltäjästä. Musiikillisesti erinomaisissa teoksissa kansansävelmien luonnollinen laulullisuus yhdistyy rikkaaseen ja taitavaan kuorovärien käyttöön. Psalmien tekstejä Kreek käytti sävellyksissä vapaasti valikoiden. Varhaisemmat psalmit Mu Jumal, Mu Jumal ja Kui armsad on su hooned ovat vuodelta 1914, ja niissä voi kuulla nopeita sävellajivaihdoksia ja suuria voimakkuuden vaihteluita, ehkä nuoren säveltäjän pyrkimystä dramatiikkaan. Muut kuultavat psalmisävellykset syntyivät 1923. Niiden yhteisiä piirteitä ovat ilmeikäs laulullisuus ja mieskuoron vahvat koraalimaiset jaksot.
Virolainen Peeter Süda (1883-1920) ehti säveltää merkittäviä urkuteoksia lyhyeksi jääneellä urallaan. Myös yksi kuoroteos tuotantoon mahtui, vaikka Süda omistautui säveltäjänä ja muusikkona nimenomaan uruille. Kreekin tavoin Südakin keräsi virolaista kansanmusiikkia, mikä vaikutti myös hänen omaan musiikkiinsa.
Scherzino (1915/1916) ja Gigue (1919) ovat lyhyitä, eläväisiä urkuteoksia. Scherzinon perinteisesti alkava musiikki saa väliosassa vastakohdakseen modernimpia sointeja. Giguen otsikossa on lisäys à la Bach, ja siinä voi alusta lähtien tunnistaakin tutun Bach-tyylin teeman kuljetuksineen ja kehittelyineen.
Latvialaista musiikkia edustaa Peteris Vasks (s. 1946), joka liikkuu tuotannossaan tyylillisesti laajalla alueella. Vasksin musiikki on tunnevoimaista, hän puhuu teoksissaan Pärtin tavoin kuulijoille. Vasks tuli kansainvälisesti tunnetuksi 1990-luvulla, kun latvialaissyntyinen viulistilegenda Gidon Kremer ryhtyi hänen musiikkinsa puolestapuhujaksi.
Vasksilla on vahva side myös Tampereelle ja Tampere Filharmoniaan. Orkesterin levytys hänen toisesta sinfoniastaan sai 2004 kaksi kansainvälistä Cannes Classical -palkintoa, ja seuraavana vuonna Tampereella kantaesitettiin Vasksin kolmas sinfonia, orkesterin tilaustyö.
Vasksin Laudate Dominum kuorolle ja uruille on konsertin laajin ja tuorein teos, valmistunut 2016. Siinä sekä kuoro että urut saavat solistin roolin. Urkuosuuksien välissä kuoro laulaa rauhoittavan Laudate Dominum -osan. Teoksen lopussa kuoro ja urut yhdistävät voimansa yhä mahtavammaksi kasvavaan Hallelujaan.
Outi Viitasalo ja Heikki Liimola