Ruttoa karttava kansa vaeltaa Tampereen tuomiokirkossa. Sotaväen mukanaan tuoma vitsaus on tappanut jo satoja. Alttarilta kuuluu raastava valitusvirsi. Holvit kaikuvat hivelevän kauniita sointuja.
Jaakko Mäntyjärven säveltämä ja tositapahtumiin pohjaava virsidraama Salvat kertoo epidemian aiheuttamasta pelosta, uskon parantavasta voimasta ja yhdessä selviämisestä. Salpa-sanan monikko kertoo hyvin maailmasta, jossa ollaan. Kuvaava on latinankin salvat, hän pelastaa.
Tarina on tumma, mutta äänimaisema ei ole synkkä. ”Aika tyypillinen yhtälö sinänsä. Musiikilla ja runoudella on aina hoidettu ja käyty läpi tragedioita, myös iloisia tapahtumia. Laululla, laulamisella, virsillä. Kun on ahdistus, eivät siinä oikeastaan puheet auta. Tasot ovat jossain muualla”, sanoo kuorokapellimestari Heikki Liimola.
Salvat 1701 koostuu virsistä, dialogista, valaistuksesta ja liikkeestä. ”Toivon, että esitys synnyttää elämyksen ja joissain tapauksissa jopa antaa vastauksia”, sanoo Katri Häti.
”Kärsimyksen ja katastrofin elementit ovat eläneet yhteiskunnassa aina. Suurelle osalle kirkko toimii pelastavana paikkana tuskan hetkellä. Selittämättömän hädän hetkellä löydämme yhteisöllisyydestä ja uskosta voimaa”, hän muistuttaa.
Mäntyjärvi on ujuttanut yhteen kansanmusiikkia, voimallisen veisuun ja modernin kuorolaulun. ”On tosi hienoa, että suomalaista virttä käytetään osana draamallista kokonaisuutta. Virsi toimii pitkässäkin teoksessa”, Liimola sanoo.
Harjun Kamarikuoro on esittänyt useita orkesterisäestyksellisiä kuoroteoksia ja oopperaakin, kuten Richard Wagnerin Parsifalia ja Christoph Willibald Gluckin Orfeus ja Euridicea.
”On loistavaa, että pääsemme irti nuoteista ja
on koreografiaa”, tiivistää basso Tero Juuti.
Teksti on Elisa af Hällströmin jutusta, joka on julkaistu
Tampereen Kirkkosanomissa 28.9.2011